Evankeliumi

31.08.2017

Tämän kirjoituksen + videon on tarkoitus selvittää  mahdollisimman selkeästi Raamatullinen evankeliumi eli ilosanoma.


Kuulet todennäköisesti eri henkilöiltä ja eri lähteistä  erilaisia versioita siitä millainen on Raamatun sanoma ja millainen Jumala on.

Jumala, joka on luonut kaiken elollisen, on päättänyt ilmoittaa tahtonsa kaikille ihmisille kaikkina aikoina kirjeiden muodossa.
Jumala ei muutu eikä myöskään hänen tahtonsa ole muuttunut, jonka hän on tuonut selkeästi ilmi sanassaan eli Raamatussa.

Hänen sanastaan voimme kuulla hänen äänensä ja kutsunsa.

Raamatun mukaan kaikki ihmiset ovat samalla viivalla. Jokainen ihminen on samassa asemassa Jumalan edessä. 

Oli kyseessä sitten mies tai nainen, nuori tai vanha, omasta mielestään hyvä tai paha, onnistunut tai epäonnistunut, ahkera tai laiska, terve tai sairas, rikosrekisterillä tai ilman, murhaaja tai ei, luonteeltaan negatiivinen tai positiivinen, suosittu tai epäsuosittu, kaikkien ylistämä tai kaikkien hyljeksimä, köyhä tai rikas, tai oli meidän lähtökohdat elämään millaiset hyvänsä niin kirjoitettu on, että ei ole ketään vanhurskasta eli ei ole ketään joka olisi Jumalan edessä kelpaava....

Room.3:9-12

Miten siis on? Olemmeko me pa­rempia? 

Emme suinkaan. Olemmehan juuri osoittaneet, että kaikki, ovat synnin alaisia.

Onhan kirjoitettu: 

"Ei ole ketään vanhurskasta, (vanhurskas:hyväksytty/kelpaava Jumalan edessä) 

ei ainoatakaan,

ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. 

Kaikki ovat poikenneet pois, kaik­ki tyynni kelvottomiksi käyneet. 

Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoata­kaan.

Jes.59:1,2

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule."

Room.3:23

"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla"


Tuo Jumalan kirkkautta vailla oleminen tarkoittaa olla kokonaan ja täydellisesti vailla Jumalaa. Ihminen on syntinsä tähden täydellisesti vailla Jumalan kirkkautta eli toisin sanoen erossa Jumalasta.

Kukaan ei voi siis sanoa: 

"Minä olen parempi ja pyhempi, kuin tuo toinen! 
Minä olen hyvä ihminen, en niin kuin rikolliset ja muut väärin elävät."

"On joku, joka on rakastanut meitä niin paljon, että on antanut itsensä kuolemaan meidän puolestamme."

Youtube videolla voit katsoa dokumentin, jossa selvitetään Jumalan sanan mukainen ilosanoma. Suomenkielinen tekstitys!

Kaikesta tästä huolimatta me saatamme ajatella: 

"Minä kelpaan Jumalalle!" 

"Olen elänyt oikein, olen ollut ahkera ja kaikessa olen pyrkinyt ajattelemaan myös muita ihmisiä ja heidän parastaan. Rakastan kaikkia ja toivon kaikille vain hyvää."

Omissa silmissä monikin meistä voi ajatella olevansa hyvä ihminen tai me voidaan tuntea joku toinen, joka on elänyt kunnioitettavalla tavalla.

Jumalan sana ilmoittaa meille totuuden siitä, kuinka Jumala näkee meistä jokaisen.
Eikö ihmisen olisi tärkeää ja olennaista tietää mitä kaiken Luoja ja kaiken hallitsija, jonka me kaikki kohtaamme kuoleman jälkeen ajattelee meistä?

Jokainen meistä on pois poikennut eli ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. 

Jokainen meistä on käynyt kelvottomaksi Jumalan edessä. 

Kukaan meistä ei tee hyvää, ei yksikään ihminen.

Jokainen meistä on synnin alainen eli syntinen.


Room.6:23

"Sillä synnin palkka on kuolema"


Kuolema synnin palkkana tarkoittaa fyysistä kuolemaa, mutta se kuvaa myös "hengellistä kuolemaa". 


Hengellisesti kuollut ihminen elää erossa Jumalasta. Hengellisesti kuolleella ihmisellä ei ole aitoa/todellista yhteyttä elävään Jumalaan. 

Kaikesta tästä huolimatta hengellisesti kuollut ihminen voi harjoittaa uskonnollisia menoja ja hartautta, voi rukoilla ja antaa almuja ja lukea Raamattua sekä käydä erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa. Hän voi kokea harjoittaessaan kaikkea edellä mainittua erilaisia tunteita ja seesteisyyttä, mutta mikään hartauden harjoitus ei voi muuttaa hengellisesti kuolleen ihmisen asemaa elävän Jumalan edessä. Hän on edelleen syntinen, pois poikennut ja kelpaamaton.

Syntisen luontonsa tähden ihminen ei voi olla yhteydessä Jumalaan. Synnin tähden yhteys Jumalaan on poikki. Me luimme aikaisemmin "teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule."

Joku voisi kysyä:

"Voinko parannella itseäni tekemällä joitain tiettyjä suoritteita, jotta olisin Jumalan edessä kelpaava?"


Vastaus: Et.


"Voiko olla sellaista ihmistä Jumalan sanan mukaan, joka on toiminut ja elänyt niin hienosti, että Jumala hyväksyisi hänet, koska hän on ollut aina hyvä ihminen?"

Vastaus: Ei.


Kyse ei ole yksittäisistä pahoista teoista, jotka erottavat meidät Jumalasta vaan Raamatun mukaan jokainen ihminen on perustavanlaatuisesti langennut ja syntinen. 

Raamattu kuvaa ihmisen luontoa eli ihmisen olemusta "lihaksi".

Apostoli Paavali kuvaa kirjeessään roomalaisille, ettei meissä kenessäkään asu mitään hyvää. Ei edes Raamatun lehdillä esiintyvissä Jumalan palvelijoissa.


Room.7:18. 

Sillä minä tiedän, ettei minussa, 

nimittäin lihassani, asu mitään hyvää.

Tuo kaikki tarkoittaa sitä, että ihminen ei ole hyvä Jumalan silmissä vaan ihminen on paha, musta ja kelvoton. Niinkuin luimme meissä kenessäkään ei asu mitään hyvää. Jumala ei näe ketään ihmistä hyvänä vaan pahana ja kelvottomana.

Jeesus itse kuvasi kaikkia ihmisiä yleisesti pahoiksi:


Luuk.11:13

...te, jotka olette pahoja...

Raamattu kuvaa paljon sitä, kuinka Jumala vihaa syntiä. Synnin tähden Jumala vuodattaa vihansa ihmisten päälle, jotka eivät suostu tekemään parannusta.

Jeesus puhui paljon ihmisille parannuksen tekemisestä, jotta he pelastuisivat Jumalan oikeudenmukaiselta tuomiolta. 

Parannuksen tekeminen tarkoittaa 180 astetta kääntymistä Jumalan puoleen.

Parannuksen tekeminen tarkoittaa mielenmuutosta eli toisin sanoen ihminen päättää vilpittömästi ja koko sydämisesti ja kaikesta mielestä hylätä kaikki vanha ja turvautua Jumalaan.

Luetaan Raamatusta Jeesuksen puhetta liittyen parannuksen tekemiseen:


Luuk.13:1-5

Samaan aikaan muutamat paikal­la olevista kertoivat Jeesukselle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhrieläintensä ve­reen.


Jeesus vastasi heille: 

"Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisem­piä kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat näin kärsiä? 

Minä sanon teille: eivät suinkaan! 


Mutta ellette käänny/ellette tee parannusta, samoin te kaikki tuhoudutte. 


Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni kaatui Si­loassa heidän päälleen? 


Luuletteko, että he olivat syyllisempiä kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa?

Minä sanon teille: eivät suinkaan!


Mutta ellette käänny/ellette tee parannusta, samoin te kaikki tuhoudutte."

Johannes Kastaja puhuu Jeesuksesta eli Pojasta                                                             sekä Isästä eli Jumalasta seuraavanlaisesti:


Joh.3:35,36

Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen käteensä.

Joka uskoo Poikaan, sillä on ian­kaikkinen elämä. 

Mutta joka ei ole kuu­liainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen pääl­lään."

Kaikessa tässä on kyse ihmissielun pelastumisesta. Jumala haluaa pelastaa jokaisen ihmisen. Jumala kaipaa pelastaa jokaisen ihmisen!


1.Tim.2:3 

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan. 

Poika on aina ollut ja Pojan kautta koko universumi on luotu. 

Jeesus on siis Jumala ja Luoja, joka on aina ollut olemassa Isän rinnalla. 

Jeesus tuli taivaallisesta kirkkaudesta maailmaan tekemään Isän tahdon. 

Poika, joka on Jumala syntyi ihmiseksi, hän otti ihmisen muodon, hän alensi itsensä pelastaakseen meidät.

Jeesusta eli Poikaa kutsutaan Raamatussa myös Sanaksi.


Joh.1:1-4

Alussa oli Sana. Sana oli Juma­lan luona, ja Sana oli Jumala.  Hän oli alussa Jumalan luona.


Kaikki on syntynyt hänen kaut­taan. 

Ilman häntä ei ole syntynyt mi­tään, mikä syntynyt on.


Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.

14.                                                                                                       Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. 

Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Fil.2:6-8

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Juma­lan kaltainen 

vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. 

Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sel­laiseksi kuin ihminen. 

Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuli­ainen kuolemaan asti, aina ristinkuole­maan asti.

Jes.53:2-7

Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut hahmoa, johon olisimme mielty­neet. 

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvon­sa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. 


Mutta totisesti, meidän sairautem­me hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. 

Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 

mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin mei­dän pahojen tekojemme tähden. Ran­gaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.


Kaikki me vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. 

Mutta Herra pani hä­nen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme. 


Häntä piinattiin, ja hän alistui sii­hen eikä suutansa avannut. Kuin karit­sa, joka viedään teurastettavaksi, kuin lammas, joka on ääneti keritsijöittensä edessä, ei hänkään suutansa avan­nut.


Jeesus puhuu itsestään seuraavanlaisesti:


Joh.3:16 

Sillä niin on Jumala maailmaa ra­kastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, 

ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, 

vaan hä­nellä olisi iankaikkinen elämä.


Yksinkertaistettuna evankeliumin sanoma on seuraava:

Tehkää parannus.

Eli kääntykää 180 astetta kokosydämisesti Jeesuksen Kristuksen puoleen, joka on kärsinyt meidän syntiemme rangaistuksen.

Ei ole olemassa Jumalalta muuta pelastusta. Ei ole olemassa muuta tietä. Ei ole olemassa muuta keinoa. Ei ole olemassa muuta uhria tai mitään muuta mahdollisuutta.

Joko vastaat itse omista synneistäsi ja pahuudestasi Jumalalle ja joudut kärsimään iankaikkisen rangaistuksen kadotuksessa tai uskot ilosanoman Jeesuksesta Kristuksesta, joka on kärsinyt ristillä syntiesi täyden hinnan.

Jumala on luonut ihmisen iankaikkiseksi olennoksi, joka ei koskaan lakkaa olemasta. Ihminen ei siis lakkaa olemasta, tuntemasta ja ajattelemasta kuolemansa jälkeen.

Saar.3:11

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä"

Vaihtoehtoja ihmisen iankaikkiseksi kohtaloksi kuoleman jälkeen on Raamatun mukaan tasan kaksi.

Joko me vaellamme tässä elämässä lavealla tiellä, joka johtaa iankaikkiseen kadotukseen. Lavea tie kuvaa elämää, jossa toteutuu ihmisen omat halut ja himot. Lavealla tiellä ihminen elää vapaasti niinkuin hän tahtoo ja haluaa. Lavealla tiellä ihminen päättää itse moraalin ja säännöt ja sen mikä on hyvää ja pahaa. Ihminen päättää itse millainen jumala on ja millaista jumalaa tai jumalia hän palvoo....tai on palvomatta.

Toinen vaihtoehto on kapea tie, joka johtaa iankaikkiseen elämään.

Jeesus sanoo:

Matt.7:13. 

"Menkää sisään ahtaasta portis­ta, 

sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet mene­vät siitä portista sisään. 

Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja har­vat löytävät sen!"

Synnin palkka on kuolema. Jeesus vastaanotti rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan meidän syntiemme palkan eli kuoleman puisella ristillä sinun puolestasi!

Jeesuksen kuolema roomalaisella ristillä 2000 vuotta sitten on todellinen ja historiallinen tapahtuma, jolla on olemassa valtava todistusaineisto.

Raamatun mukaan ihminen voi pelastua ja saada syntinsä anteeksi vain ja ainoastaan kääntymällä Jumalan puoleen eli tekemällä parannuksen ja uskomalla Jeesukseen Kristukseen.

Ihminen on paha ja syntinen ja sitä ei voi millään muuttaa. Jumala on antanut yhden tien ja yhden ainoan uhrin jokaisen ihmisen puolesta, jotta ihminen voisi puhdistua ja pelastua ja tulla Jumalan lapseksi. 

Jumalan lapseksi tuleminen on konkreettinen ja todellinen tapahtuma ihmisen sisimmässä, sydämessä. Jumalan lapseksi synnytään uudesti ylhäältä, jossa Jeesuksen veri puhdistaa ihmisen kaikesta synnistä ja Pyhä Henki muuttaa ihmiseen asumaan muuttaen ja uudistaen ihmisen.

Joh.3:3-5

Jeesus vastasi hänelle: "Totises­ti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." 

Nikodemos kysyi: "Kuinka ihmi­nen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?"

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. 

Kyse on siitä, kuinka ihminen suhtautuu tuohon Jumalan kutsuun ja Jumalan tarjoamaan pelastukseen. Joko yksilö ihminen hylkää tuon Jumalan kutsun ja tarjouksen tai sitten hän nöyrtyy Jeesuksen edessä kutsuen häntä pelastamaan ja antamaan anteeksi kaikki synnit.

Jeesus jatkaa puhetta itsestään:

Joh.3:17,18

Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelas­tuisi hänen kauttaan.

Sitä, joka uskoo häneen, ei tuo­mita. 

Mutta se, joka ei usko, on jo tuo­mittu, koska hän ei ole uskonut Juma­lan ainutsyntyisen Pojan nimeen.